Paratiisi kaiken alku
Edellä oleva Matteuksen evankeliumin luku 25 antoi selvän kuvan siitä, minne ihmiset joutuvat kuolemansa jälkeen. Kaksi paikkaa on olemassa, mutta kolmatta ei todellisuudessa ole. Paikkojen luonne tuli selväksi edellisessä luvussa ja niiden selkeä viesti oli, että toinen on yhteydessä Jumalaan ja toinen on täysin erossa Jumalasta.
Ihminen voi elämänsä matkan aikana tehdä oman valintansa siitä, kumman paikan valitsee iankaikkisuudessa, sillä ihminen ei raukea tyhjiin kuoltuaan. Tällaistakin valhetta joskus syötetään ihmisille, mutta se pitää hylätä mahdottomana ajatuksena.
Ihminen luotiin alkujaan iankaikkisuusolennoksi ja on sitä edelleen. Vaikka ruumiillinen kuolema tulikin jokaisen kohtaloksi syntiinlankeemuksen seurauksena, emme silti katoa tyhjiin ruumiillisen kuoleman seurauksena.
Katsotaan kokonaan ihmisen luominen, niin ei jää mitään epäselvää asioiden suhteen.
1. Mooseksen kirja luku 1: 26. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä."
27. Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."
29. Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi.
30. Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit." Näin myös tapahtui.
31. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.
Tarkennetaan luomiskertomusta vielä lisää:
1. Moos. 2: 15. Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta.
16. Ja Herra Jumala antoi ihmiselle tämän käskyn: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista,
17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet."
18. Herra Jumala sanoi: "Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva."
19. Kun Herra Jumala oli muovannut maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut, hän oli tuonut ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen tämä antaisi kullekin niistä. Jokainen elävä olento sai juuri sen nimen, jonka ihminen sille antoi.
20. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille taivaan linnuille ja villieläimille. Aadamille ei kuitenkaan löytynyt sopivaa apua.
21. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen, otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen kohdan lihalla.
22. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
23. Mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi (Heprean sana <issaa> ’miehetär’, ’nainen’ on johdettu sanasta <iis> ’mies’.), sillä miehestä hänet on otettu."
24. Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.
25. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.